2016/07/20

vaellus, osa 1

Pitkään lupailtua vaelluspostausta tiedossa. Minä ja Silzu lähdettiin isommalla poppoolla vaeltamaan pohjois-Ruotsiin. Loppupeleissä oltiinkin jo noin 30 kilometrin päässä Norjan rajasta, mutta siellä Kebnekaisen maisemissa liikuttiin. Matkustus taittui autolla yrittäessäni nukkua, ihailla maisemia ja mussuttaa karkkia. Tornion kohdalla tunnistin maisemat samoiksi, missä isän ja Ollin kanssa pyörittiin Ylläkseltä palatessa. Kävimme ruokaostoksilla ja jatkoimme matkaa rajan yli. Liikennemerkit Ruotsissa taas yllättivät hassuilla 90 km/h:n nopeusrajoituksilla ja kylttien fonteilla. Lähempänä vuoriston alkua (Nikkaluoktaa) näimme tien varressa pari poroa käppäilemässä.

Kun tavarat oli saatu pakattua rinkkoihin ja vaelluskamat vaihdettua päälle, lähdimme patikoimaan pariksi tunniksi, jotta pääsisimme edes jonkin matkan päähän tieltä. Muutama kilsa siinä taittui ennen kuin pystytimme teltat ja valmistimme iltapalaksi ruisleipää tahnalla ja lämpimät Blåbandin kupit. Kaikilla muilla oli mukanaan kuksat, paitsi mulla, koska en ollut aiemmin vaeltanut enkä siis ansainnut vielä omaani. Nyt sekin on saavutettu (tosin ei löydy multa vielä konkreettisesti).

Reissussa
Mun ja Silzun teltta ostettiin matkaa edeltävänä päivänä, kun totesimme neljän hengen teltan liian raskaaksi vuoristossa kannettavaksi. Tämä teltta painoi lähes 2 kiloa vähemmän.
ReissussaReissussaReissussaReissussa

Makea auringonlasku, eikö? Ei niin, koska noin pohjoisessa aurinko ei laske lainkaan ennen kesän loppua. Maisemat häikäisivät mut täysin, hyttyset ja muut lentävät härpäkkeet yllättivät ja rinkan 16 kilon paino uuvutti nopeasti. Matkan edetessä kaikki uudet hämmästykset kuitenkin tasoittuivat, rinkka ei enää painanut yhtä pahasti, eivätkä pistokset ja puremat naamassa kutittaneet.

Tiedossa on vielä paaaljon lisää kuvia, mutten koe järkeväksi pläräyttää kaikkia yhteen postaukseen, koska mulla on matkastakin niin paljon kerrottavaa.

2016/07/17

matkapäivät

Paluumatka. Istun autossa väsähtäneenä, joskin pirteämpänä kuin kukaan muu matkaseurueesta. Olemme jo ajaneet hetken Suomen puolta tuon vajaan 400 Ruotsin kilometrin lisäksi. Menomatka sujui hitaasti, koska ensimmäistä kertaa elämässäni jouduin istumaan puoli päivää autossa. Pari välietappia pakollisine ruoka- ja vessataukoineen hidastivat lisäksi ajoa.

Matka
Matka
Matka
Matka
Matka

Nyt tätä lukiessasi olen jo pitkän matkan päässä Oulusta. En edes tarkalleen tiedä, minne mut dropataan tästä autosta. Tiedän vain kivun selässäni, jalkapohjissa ja kantapäissä sekä niskajäykkyyden. Takana on vajaat 100 kilometriä patikointia 16 kilon rinkka selässä osittain paahteessa, osittain rankkasateessa. Hyvän mielen alta löytyy myös itikoiden syömät kasvot, hyytävässä joessa kahlanneet jalat, viikon suihkussa käymätön iho ja huonosti nukkuneet aivot. Toisaalta matka oli myös todella antoisa. Kerron lisää, jahka saan kuvat kamerasta koneelle.

2016/07/10

8 päivää jossain

Iltaa ihanaiset. Nyt on viimeinen hetki kirjoitella tänne blogiin ennen pidempää taukoa. Tosissaan palailen ensi kerran vasta reilun viikon päästä, sillä lähden elämäni ekalle vaellusreissulle. Suuntana on Ruotsin luonto ja aikataulu on joustava. Ideana on kalastaa, patikoida ja ainakin mulle henkilökohtaisena tavoitteena eräjormailu ja selviytymistaitojen kehittäminen. Kuten videolla jo selitin, otan vaellusreissun vastaan avoimin mielin ja todennäköisesti imen siitä terapeuttisia vaikutuksia. Kokeilunhaluisena ja innokkaana nuorena mut saa vain pyytämällä mukaan moiseen tempaukseen.

GurkaGurkaGurka
Yritin säheltää risuaitaa sormilla videon thumbnailia varten.

Gurka

Tässä sitä ollaan. Makaan sängyllä hoitamassa viimehetken videomuokkauksia, tarkistamassa someja vielä pariin otteeseen ja rakentamassa mielikuvia tulevasta matkasta. Rinkka, teltta, makuupussi ja -alusta ovatkin jo poikaystävällä ja enää puuttuu minä ja kamera. Palailen kuvien kera jahka olen nauttinut kokemuksesta ja imenyt keuhkoni täyteen raitista ilmaa. Hyviä kesäpäiviä teille! <3

2016/07/09

jätskikauppaan

On ollut aivan ihana ilma! Aurinko paistoi, löysin äidin paahtamasta itseään takapihalta, avitin Silzua kitaransoitossa ja käppäilin kauppaan ostamaan kaikille jäätelöä. Oon tykästynyt ihan hullun lailla Oatlyn kaurajädeihin, etenkin suklaanmakuiseen. Tyyppasin samalla uudet nopeet-lasini, jotka pysyy ensimmäistä versioa paremmin silmillä.

PihaPihaPihaPihaPiha

2016/07/08

tenzba 2.0

Tunnustan sen. Olen yökukkuja. En osaa nukahtaa, enkä nykyään myöskään nousta aikaisin. Ihan sama liittyykö asiaan ruudun tuijottaminen vai myöhäiset fyysiset aktiviteetit, en vain nukahda ennen aamuyötä saatika herää lähimaillakaan työssäkäyvien rytmiä. Mua se ei kuitenkaan haittaa, ei nyt. Kello on jälleen yksi ja vasta nyt tuntuu, että kykenen jatkamaan vaatteitteni järjestelyä ja mökkimatkavaraoiden purkua. Puhun aina blogissani stressistä, ahdistuksesta, unettomuudesta ja henkisestä jaksamisesta, joten kuulostan varmaan joillekin jo pahasti mielenvikaiselta. Tosiasiassa olen vain ihminen, jolla on myös ongelmia.

Jotta minä saan hoidettua asioita tunnollisesti alusta loppuun, vaadin totaalista keskittymistä. Jälkikäteen on pakko aloittaa alusta, uudelta pohjalta, mikä tarkoittaa siis muutosta. Kun muutosta vaaditaan, on alettava idoida. Olin pienenä huomattavasti parempi siinä. Itseni löytäminen on varmasti elämäni suurin projekti, kuten muidenkin kohdalla sisimmän olemuksen hiffaaminen. Kutsun tätä mystistä matkaa projekti Tenzba 2.0:ksi. Projekti on ollut käynnissä kohta jo vuoden, mutta matka tuntuu olevan vasta aluillaan. Toistaiseksi te, lukijani voitte helpoiten seurata reissun vaiheita tarkkailemalla mun hiuksia. Tukka muuttuu aina, kun elämä vaihtaa suuntaa tai ojentaa eteen yllätyksiä. Se on mun tapa käsitellä asioita.

HiiohoiHiiohoiHiiohoiHiiohoi

Olen miettinyt myös huoneen järjestyksen muuttamista. Toistaiseksi äiti on ainoa, joka tietää huoneeni ja huonekalujeni tarkat mitat, joten en ilman hänen ohjeistustaan voi lähteä muuttamaan yhtään mitään. Haluaisin kuitenkin kovasti tehdä jotain saadakseni työ- ja opiskelumotivaationi kohoamaan. By the way, muutoksiin liittyen:

Minulla on nyt julkinen facebook-profiili. Kuka vain voi käydä painamassa seuraa-nappia. Pyrin pitämään meiningin aktiivisena ja päivittelemään sinne editoimattomia puhelin-kuvia, kuten myös mahdollisesti behind the scenes -juttuja blogipostauksista. Profiiliin pääset tästä.